Kankaanpäässä Elisa on viihtynyt hyvin ja viime vuoden nousu menee pesäpallossa monessa mukana olleella naisella kokemusrankingin ykköseksi:

- Olen ehtinyt pelaajaurani aikana kiertämään ja edustamaan monia eri seuroja. Vaikka takana onkin kaksi b-tyttöjen SM-pronssia Porin Pesäkarhuissa, superin pelaamista Raumalla ja Turussa sekä Köyliön Lallien nostaminen ykköspesikseen, niin täytyy todeta, että viime vuosi vei kyllä voiton kaikista aiemmista kokemuksista.  

Oli todella ainutlaatuista olla nostamassa juuri KaMaa Superpesikseen. Olen Kankaanpäässä pelatessani oppinut paljon uutta, niin itsestäni kuin lajistakin. Ennen kaikkea on ollut hienoa olla mukana todistamassa koko joukkueen kehittymistä ykköspesisjoukkueesta superpesisjoukkueeksi. On myös hienoa edustaa seuraa, jossa kaikki tekevät määrätietoisesti sekä ahkerasti töitä tavoitteiden eteen.

Pesäpallon ja töiden ohella Elisan arjen täyttää näillä leveysasteilla vähän tuntemattomamman lajin eli Rugbyn pelaaminen. Hänen mukaansa nämä kaksi hyvin erilaista lajia tukevat hyvin toisiaan:

Rugby on erittäin hyvä laji lenkkeilyä vihaavalle henkilölle, koska pallon perässä juostessa kunto nousee ihan huomaamatta!  Rugbyn aloitettuani kuntoni ja kestävyyteni ovat nousseet huomattavasti, mikä on omiaan tukemaan pesäpalloa. Rugby kasvattaa myös ketteryyttä, räjähtävyyttä sekä oman kehon hallintaa, koska siinä tulee suunnan muutoksia ja nopeita käännöksiä useammin.  Lajissa joutuu myös työskentelemään koko keholla, sillä esimerkiksi vastustajaa on taklattava niin vasemmalta kuin oikealtakin puolelta.

Pesäpallo taas tukee henkistä puolta, koska siinä missä rugby on hyvin nopeatempoinen laji, joka kuormittaa suurimmaksi osaksi kehoa, pesäpallo taas kuormittaa suuresti myös pääkoppaa.  Jokainen tekemäsi virhe on paljon näkyvämpi ja niitä on myös aikaa jäädä murehtimaan kauemmin.  Näin ollen paineensietokyky ja paineen alla pelaaminen korostuvat pesäpallossa ja auttavat myös rugbyssa. Ilman pesäpalloa en varmastikaan pelaisi rugbya maajoukkuetasolla asti, koska pesäpallo on luonut niin vahvan pohjan pelisilmän kehittymiselle sekä pallonkäsittelytaidoille. Pesäpallo on antanut ja antaa edelleen loistavan peruspohjan rugbyn pelaamiselle. Molemmat lajit myös tasapainottavat toisiaan, koska ovat pelitemmoiltaan täysin erilaiset. Ja niin kuin on tapana sanoa: vaihtelu virkistää!

Viime lauantain hieno tulos Halli-SM turnauksessa perustui Elisan mukaan ennen kaikkea vähiin virheisiin pelaamisessa sekä kärsivälliseen tekemiseen:

Lähdimme turnaukseen haastajan asemassa, joten pystyimme pelaamaan vapautuneesti ilman turhia paineita. Tavoitettakaan ei ollut asetettu liian korkealle, vaan lähdettiin siitä, että jokaisen jakson voitto on vain plussaa. Vastustajillamme taasen oli varmasti isommat paineet joka osaltaan vaikutti lopputulokseen. Me emme lannistuneet emmekä menettäneet hermojamme vaikka kaikki turnauksessa pelatut jaksot olivatkin äärimmäisen tiukkoja. Teimme Raumalla pelanneista joukkueista vähiten virheitä ja se tarkoitti lopputurnauspaikkaa Kuopioon.

Kovien vastustajien Rauman ja Lapuan lyöminen oli Elisan mukaan ainutlaatuinen kokemus:

-Aluksi oli hieman epäuskoinen fiilis molempien pelien jälkeen. Oli jo suuri saavutus voittaa Rauma, joka kuitenkin on yksi tulevan kesän mitalisuosikkeja. Lapuan voittamisen jälkeen meni ensin vähän aikaa tajuta, että me tosiaan voitettiin viime vuoden mestarijoukkue. Vielä kauemmin meni tajuta, että me oikeasti saavutettiin lopputurnauspaikka. Kun sen vihdoin tajusi, oli fiilis aivan uskomaton ja jokainen oli riemuissaan.  Mikä parasta: Kaikista näkyi se tunne, että me tehtiin se yhdessä nimenomaan joukkueena!

Lauantain Porin kohtaamiseen lähdetään Elisan mukaan vapautuneesti:

-Fiilis on luottavainen ja positiivinen. Jo lopputurnauspaikan saavuttaminen oli monen mielestä meille suoritus, joka ylitti odotukset.   Meillä on myös takana yksi voitokas harjoituspeli Poria vastaan, joten tiedämme jo hieman mitä odottaa. Uskoisin, että Porilla on isommat paineet tulevassa pelissä ja me voimme pelata rennosti sekä vapautuneesti. Liian itsevarma ei kuitenkaan saa olla, vaan pitää olla hieman nöyrä, mutta ilman nöyristelyä.

Ottelun voittamiseen ei vaadita ihmeitä, vaan samanlaista pelaamista kuin viime viikonloppuna. Pidetään vain hermomme kurissa sekä luotetaan tekemiseemme alusta loppuun ja periksi ei anneta!

Miehet ja naiset ratkaisevat siis hallimitalien kohtalon ensimmäistä kertaa yhteisessä lopputurnauksessa. Tämä tarkoittaa, että otteluita pelataan tulevana viikonloppuna myös hivenen epätyypillisiin kellonaikoihin, kuten esimerkiksi huominen Kankaanpään ja Porin välierä, joka alkaa jo kello 10.00 aamulla. Tämä asettaa Elisan mukaan myös omat erityispiirteensä valmistautumiselle:

Aikaiset pelit on aina haastavia  - varsinkin jos pelaamista edeltää matkustaminen. Valmistautuminen ja virittäytyminen pelifiilikseen käynnistyvät jo monta päivää ennen itse peliä. On nukuttava sekä syötävä hyvin ja treenattava peliin valmistavasti. Jokaisella pelaajalla on erilainen tapansa valmistautua peliin. Jotkut tykkäävät käydä aamuhöntsällä herättelemässä kroppaansa, toiset taas käyvät pelitilanteita- ja taktiikoita läpi päässään. Jotkut tekevät molempia. Itse en ole ollenkaan aamuihminen ja on haastavaa herätä aikaisin, vaikka aamuherätyksiä onkin melkein jokaisena viikonpäivänä. Yritän ajatella positiivisen kautta ja pitää itseni vireänä lohduttamalla, että kyllä jaksan keskittyä yhteen peliin vaikka kuinka väsyttäisi. Onhan pelin jälkeen loppupäivä aikaa levätä ja ladata akkuja seuraavan päivän ottelua varten.  

Halli-SM ottelut ovat omalta osaltaan vahvistaneet käsitystä, että naisten Superpesis on tulevalla kaudella aiempaa tasaisempi sarja, mikä on Elisan mielestä vain hyvä asia:

- Monien vanhempien ja kokeneempien pelaajien lopettaminen tasoittaa sarjaa varmasti jonkin verran. Kuitenkin superpesiksen pelit ovat tasoltaan paljon kovempia ja pelitemmoltaan nopeampia pelejä verrattuna ykköspesiksen peleihin. Näen tasaisemman sarjan vain positiivisena asiana. Eri joukkueiden välillä olevien tasoerojen ollessa pienemmät pelien lopputulos voi olla mikä tahansa sekä yllätyksiä voi puolin jos toisin tulla kuten viime viikonloppuna tuli todistettua. Ja koska vanhemmat ja kokeneemmat pelaajat ovat poissa joukkueiden vahvuudesta, tarjoaa se nuoremmille tai muille lupaaville pelaajille paremmat mahdollisuudet päästä pelaamaan superiin ja kehittyä näin vielä paremmiksi. Tällä tavalla saadaan jatkettua naisten superpesiksen pelaaminen monissa seuroissa vielä tulevaisuudessakin.

Jarkko Huhtala