Kankaanpäästä Viljarannan tie vei sitten vuosituhannen alussa Sotkamoon. Jotakin hänen merkityksestään Sotkamon Jymyn toisen huipulle nousun rakentamisessa kertoo seurassa nykyään urheilutoimenjohtajana työskentelevän Mikko Kuosmasen kommentti taannoin ilmestyneessä rajaheitto.fi julkaisussa: ”Hankimme silloin Olli Viljarannan päävalmentajaksi Kankaanpäästä. Hän toimi seurassa neljä vuotta. Periaatteessa jatkamme vieläkin hänen aloittamassa menestystarinassa” 

Sotkamon ajanjakson aikana Viljaranta luotsasi kainuulaiset perät kolmesti Suomen mestaruuteen ja hänet valittiin myös yhtä monta kertaa vuoden pelinjohtajaksi. Kankaanpäähän Viljaranta palasi siis syksyllä 2014. Syyt jotka saivat miehen jälleen ryhtymään valmennushommiin vanhassa seurassa olivat varsin selkeät:

-Nuori ja kehittymishaluinen joukkue. Myös valmennustiimi rakentui mieleiseksi.

Verrattaessa joukkueen nykytilannetta vajaan kahden vuoden takaisiin lähtökohtiin nostaa Viljaranta erityisesti esille kolme seikkaa, joissa on tapahtunut positiivista muutosta:

-Vanhemmat pelaajat ovat edelleen pystyneet parantamaan suorittamistaan, mitä ei voi pitää itsestään selvänä juttuna. Nuorempi polvi on ottanut aimo harppauksia kaikilla osa-alueilla. Joukkueen nopeusvalmennukseen satsattiin viime talvena Juha Rantasen mukaan tulon muodossa ja tällä alueella kehitys on ollut hyvää.

KaMassa Superin valmennus on tänä päivänä vahvaa tiimityötä:

-Jukka Karttunen vastaa pelistä ja minä valmennuksesta. Kahdestaan emme hommia tee, vaan yhteistyö on tiivistä A-poikien pelinjohtajan Pasi Vanhatalon ja Suomensarja joukkueen pelinjohtajan Santeri Kivelän kanssa. Tiimin täydentää kuntovalmentaja Jani Narmio ja jo mainittu Juha Rantanen. Asioiden keskustelu valmennustiimin kesken päätöksiä tehtäessä on tärkeässä roolissa

^{Päävalmentaja Olli Viljaranta seuraa tarkkana joukkueensa suorituksia otteluissa}

Miesten Superin joukkueen alkukausi herättää Viljarannassa pääosin positiivia tuntemuksia:

- Ulkopeli on ollut viimevuotista tiiviimpää ja se antaa mahdollisuuden voittaa pelejä. Uudet pelaajat ovat sopeutuneet joukkueeseen ja valmentautumiseen hyvin. Erittäin positiivista on myös Mika Ihanamäen paluu pelaavaan kokoonpanoon.

Lääkkeet joukkueen pelin parantamiseen ovat Viljarannan mukaan selkeät:

-Tasaisempi suorittaminen otteluiden välillä ja osin niiden sisällä tulee parantamaan tulosta. Joidenkin pelaajien kohdalla ne ns. voittavat suoritukset ovat vielä tulon päällä.

Jokaisella valmennuksen parissa työskentelevällä on filosofia mihin päivittäinen tekeminen perustuu. Oman filosofiansa merkittävimmät seikat Viljaranta tiivistää seuraavasti:

- Joukkueen suoritusta voi parantaa vain yksilöitä kehittämällä. Koska pesäpallo on joukkuelaji ja jokaisella pelaajalla ei voi olla omaa valmentajaa, on myös pelaajan itsensä otettava vastuuta tekemisestään urheilijana.

Millaisella tolalla KaMan junioritoiminta sitten Viljarannan mielestä nykyään on?

- Käsitykseni mukaan toiminta on vireää. Pitäisin kuitenkin suotavana, että toiminta palaisi jollakin aikataululla "saman katon alle". On myös mukava nähdä entisiä pelaajia vetäjinä!

KaMan lähitulevaisuuden yksi keskeisimmistä tavoitteista on nousta hyvästä kasvattajaseurasta seuraksi joka myös menestyy ja pelaa mitaleista Superpesiksessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää Viljarannan mukaan ennen kaikkea kovaa työtä ja valmennuksen laadusta huolehtimista:

-Jatketaan valitulla terveen talouden tiellä ja annetaan junioreille työn kautta mahdollisuus kehittyä lajin huipulle.  Huolehditaan valmennuksen laadukkuudesta (=vetäjien kouluttaminen, tavoitteellinen valmennuksen ulottaminen vanhempiin junioreihin, Training Camp –järjestelmän ylläpito). Eli hyvästä kasvattajaseurasta ei ole syytä nousta pois, vaan hyödyntää kasvatustyön hedelmät.

Puhuttaessa pesäpalloliikkeen nykytilasta ja sen hyvistä sekä huolestuttavimmista kehityssuunnista, nostaa Viljaranta esille kummastakin yhden esimerkin:

-Iloinen olen uuden pelaajapolven noususta. Huolta herättää Superpesisseurojen huonosta taloudesta kantautuvat uutiset.

Jos Olli Viljaranta saisi pesäpallo diktaattorina muuttaa yhden asian lajissa, niin mikä se olisi ?

-Syöttämiseen liittyvän säännöstön. Sitä pitäisi huomattavasti yksinkertaistaa. Vuosikymmenten aikana siihen on tullut koko ajan lisää pykäliä ja tulkintaa. Nykytilanne ei aikanaan paranna syöttötuomarin ja kaaren toimintaa puhumattakaan siitä, minkälainen tilanne on uransa alkutaipaleella oleville lukkareille.

Jarkko Huhtala